Miten onnistuin vähentämään leivän mussutusta?

Ennen rakastin leipää. En tiennyt montaa herkullisempaa asiaa kuin juuri uunista tullut, tuoksuva ja rapeakuorinen iso vaalea leipä tai rapea, sisältä nihkeä ruisleipä jonka päälle voi melkein sulaa... aah, täytyy sanoa että tällaisia muistellessa vesi nousee edelleen kielelle. Silti, jos joku laittaisi nyt eteeni leivän, en varmaankaan söisi sitä. No, ehkä maistaisin.

Aloin nimittäin jossain vaiheessa pari vuotta sitten huomata, että valkoisesta viljasta tuli heti pömpöttävä, pöhnäinen ja nuutunut olo. Päätin siis kokeilla eloa ilman pullamössöä, epäilemättä  vähähiilari-buumin innoittamana (vaikken sitä tietenkään myöntäisi, koska en halua olla mikään trendipelle ;).

Viljaton elo oli alussa haastavaa, mutta silti yllättävän helppoa! Lounasravintolan buffetissa ei tehnyt yhtään tiukkaa jättää tahmeat pastanriekaleet ja valkoinen riisihöttö muiden iloksi (sillä en aiemminkaan nauttinut niistä), ja keskittyä täyttämään lautanen vihanneksilla, salaatilla ja kasvisruoalla tai kalalla. Oikealla ravinteikkaalla ruualla, kuten ajattelin.

Vaikeampaa oli jättää leipä, enkä ole sitä kokonaan unohtanutkaan ruokavaliostani. Nykyään syön lähinnä iltaisin vähän hapankorppua, spelttinäkkäriä ja kuivattua ruisleipää, vaikken niitäkään himoitse.

Lähinnä syön leipää, koska se on sopiva alusta avokadolle, juustolle ym. lisukkeille. Niin helppoa ja kätevää. Jollei ole aikaa, halua eikä inspiraatiota miettiä mitä söisi, niin leipä pitää naisen tiellä.

Yleensä aina kaapista löytyy myös vaihtoehtoja, kunhan niitä hommaa sinne varastoon. Usein nautin leivän sijaan aimo kasan kasviksia ja vihanneksia lautaselle pilkottuina. Etenkin porkkana on suurta herkkua, voisin napsia niitä loputtomasti!

Miten siis onnistuin vierottautumaan leivästä?

Kuin itsestään, ajan kanssa! No, alussa piti käyttää tahdonvoimaa ja kieltäytyä tieten tahtoen leivästä (mikä oli välillä tietty kurjaa), mutta se vaihe meni todella nopeasti ohi ja vaihtui siihen, etten enää haikaillutkaan leivän perään! Olo oli vaan niin paljon parempi ilman.

Psykologisesti tärkeää on, ettei kiellä mitään itseltään täysin. Jos tekee mieli leipää, niin syö vähän sitä, älä ahmi valtavaa määrää.

Nykyään tekee tosi harvoin mieli leipää, ja jos niin syön sitä palasen. (Asiaa auttaa leipää rakastava poikaystävä, jonka supervoileipiä voin haukkailla, kun tekee mieli). Ruisleipää en periaatteessa edes halunnut jättää, mutta senkin käyttö on vähentynyt kuin itsestään.

Mikä parasta, valkoisen viljan vähentäminen on toden totta kannattanut. Nykyään vatsa ei juuri ikinä turvota enkä kärsi ilmavaivoista, ja vatsa myös toimii varmasti & ripeästi. Olo on vaan kaikin puolin hyvä ja energinen, eikä ollenkaan niin nuutunut kuin pullamössöaikoina. Suosittelen kokeilemaan, omaan tahtiin ja vaikka ensiksi viikon verran... Kertokaa, miten kävi! :)